Mihin olemme menossa?

Kirjoittaja: Rauno Haapanen, Päiväklubi, Helsingin Ekonomit

Kuvat: Pekka Vartiainen

 

Ministeri, suurlähettiläs, kansanedustaja ja ekonomi Pertti Salolainen kertoi näkemyksiään Suomen, Euroopan ja koko maailman nykymenosta Päiväklubin tilaisuudessa 26.3.2026 Bottalla.

”Päin helvettiä”, vastasi Salolainen otsikon kysymykseen. ”Ja tarkoitan, mitä sanon”, hän jatkoi. Maailma sellaisena kuin me sen tähän asti eläneet ja kokeneet, tuntuu tällä hetkellä olevan täydellisen sekasorron vallassa. Vanhat järjestelmät natisevat liitoksissaan, eikä tulevaisuus näytä hyvältä.

 

 

Halutaanko EU hajottaa?

USA (eli Trump) ja Venäjä (eli Putin) eivät tunnusta EU:ta neuvottelukumppanikseen. He haluavat kahdenkeskisiä neuvotteluja yksittäisten valtioiden kanssa, he voivat suuremman oikeudella runnoa läpi omat ehtonsa kahdenkeskisten diilien kautta. Yhtenäinen Eurooppa on kauhistus. Tästä syystä varapresidentti Vance heti ensi vierailullaan haukkui Euroopan ja eurooppalaiset. Vance syytti EU:ta mm. sananvapauden rajoittamisesta. Missä on USA:n sananvapaus?

USA on kuitenkin muutakin kuin Trump. USA on meille edelleen erittäin tärkeä kumppani. Niin kauan kuin Trump on vallassa, on meidän yritettävä sopeutua ja löytää jonkinlainen linja, jonka mukaan toimia. Ensi marraskuussa USA:ssa pidetään välivaalit, joissa voidaan odottaa demokraattien vaalivoittoa. Samaan aikaan Putin jatkaa omaa agendaansa Euroopan heikentämiseksi.

Onko edessämme pelkästään hajottavia voimia? Trump on molempien presidenttikausiensa aikana kyseenalaistanut Natoa ja sen roolia. Suuri kysymys onkin, miten Trump suhtautuu, jos Euroopan maita vastaan hyökätään? Tuleeko USA avuksi?

 

 

Venäjä – paperitiikeri?

Media herkuttelee uhkakuvilla ja pelottelee Venäjän mahdollisella hyökkäyksellä. Tosiasiassa Venäjä ei pärjää edes Ukrainalle ja sen voimavarat tämä typerä hyökkäyssota on kuluttanut lähestulkoon loppuun. Sillä ei ole kymmeneen vuoteen kykyä hyökätä mihinkään.

Eurooppalaiset Nato-joukot ovat ylivoimaisia Venäjään nähden ja EU:ssa kaveria ei jätetä. Euroopassa on myös kaksi ydinasevaltaa Ranska ja Iso-Britannia. Molemmat kuuluvat Natoon, joten ne ovat merkittävä osa Naton pelotetta. Suomi on mukana Iso-Britannian johtamassa JEF-yhteistyössä.

Suomessa voidaan siis olla suhteellisen rauhallisia. Meillä on n. 300.000 sotilaan vahvuinen armeija, ja kun siihen lisätään reservi mukaan, ollaan n. 1 miljoonan sotilaan vahvuudessa. Voimme myös turvata Pohjoismaiseen yhteistyöhön; Ruotsi, Norja ja Suomi taistelevat yhdessä, Tanskaa unohtamatta.

25 vuotta sitten ulkoasiainvaliokunta teki matkan USA:han. Silloin vierailtiin mm. eräässä lentotukikohdassa, jossa tutustuttiin uusimpaan hävittäjäteknologiaan. Kysymykseksi nousi: ostaako 64 vaiko 50 hävittäjää? Isäntien edustaja suositteli ostamaan 50 konetta ja lopulla rahalla miehittämätöntä kalustoa. Suomen ”establishment” jyräsi kuitenkin hävittäjien määräksi 64. Määrään vaikuttivat eniten jo olemassa olevat rakenteet, joita ei haluttu purkaa.

 

Ydinasekysymys

Ydinasekeskustelu on käynyt kuumana. Suoraan voi sanoa hallituksen mokanneen asian, kun se jätti informoimatta oppositiota etukäteen. Koska ydinaseet ovat suuri ja vakava asia, niiden siirtelystä Suomen alueella on käytävä kattava keskustelu, ja vain keskustelun kautta voidaan päästä kansalliseen yhtenäisyyteen. Psykologia on tärkeää, ja siksi tärkeät yhteistyökumppanit demarit ja ay-liike pidettävä tyytyväisinä. Niille on annettava mahdollisuus vaikuttaa.

Yksiselitteisesti voimme todeta, että rauhanaikana Suomeen ei ydinaseita tuoda.

 

EU:n päätöksenteko

USA:n ex-ulkoministeri Henry Kissinger ihmetteli aikoinaan: ”Mikä on Euroopan kanta? Kenelle voin soittaa ja kysyä?” Vastaus on, että EU:lla ei tällä hetkellä ole poliittista elintä, joka voisi johtaa ja ottaa kantaa. Pitäisi siis olla 3–4 hengen johtoryhmä, joka tarvittaessa kertoisi EU:n kannan. Hyväntahtoisten demokratioiden on paha kilpailla diktaattorien kanssa!

Kun EU:ssa ei ole määräenemmistöpäätöksiä, voi yksittäinen maa (lue: Unkari) änkyröidä ja jarruttaa päätöksentekoa. Esimerkiksi direktiivi 42.7, joka suurin piirtein vastaa Naton 5. artiklaa, vaatii jokaisen jäsenmaan erillisen hyväksynnän. Kun asiat käsitellään maa kerrallaan ja yksimielisyyttä etsien, on päätöksenteko auttamattoman hidasta.

 

EU ei ole heikko!

EU on 500 miljoonan ihmisen talousalue ja tulliliitto. Sillä on voimaa ja keinoja vastata Trumpin ja kumppanien härskeihinkin temppuihin. Trump haluaa hajottaa EU:n yhtenäisyyttä ja siksi hän tukee esimerkiksi Unkarin Orbania. Orban on varsinainen huijari, jonka kautta EU:n salaiset asiat vuotavat Venäjälle. Venäjä puolestaan tukee erilaisia terroristiorganisaatioita, jotka mm. sytyttelevät tulipaloja, hakkeroivat tietojärjestelmiä tai muuten sabotoivat yhteiskunnan järjestelmiä. Kovaan on vastattava kovalla!

 

USA ja Kiina

USA:n ongelma on omaan napaan tuijottaminen. Kun kuvitellaan, että Amerikka on yhtä kuin koko maailma, tulee ajattelusta hyvinkin suppeaa ja suoraviivaista. Presidenteiltä puuttuu usein laaja näkemys ja yleissivistys, esim. George Bush Jr. oli ennen presidenttiyttään tehnyt yhden ulkomaanmatkan. Meksikoon.

Kiina on vakavammin otettava tekijä maailmanpolitiikassa. Se on jo ajanut USA:n ohi monilla teknologian aloilla ja erityisesti lääketieteessä. Siellä on vahva näkemys ja taito toteuttaa, mutta myös kärsivällisyyttä. Se toimii niin kuin Hong Kongissa eli odottaa, kunnes aika on kypsä toiminnalle. USA puolestaan rymistelee katastrofista toiseen: Vietnam, Afganistan, Libya ja nyt Iran. Trumpin ailahtelevaisuuden tuntien voidaan USA:n alamäen odottaa jatkuvan. Lohdutukseksi on sanottava, että USA:ssa on myös täysipäisiä ihmisiä. Luotetaan heihin!

 

Lue tämä ja muut jäsenlehden artikkelit digilehdestämme!