Suomen historian läheltä piti -tilanteita

Kirjoittaja: Rauno Haapanen

Kuvat: Pekka Vartiainen

 

Lasse Lehtisen ansioluettelo on pitkä ansiokas. Hän väitteli filosofian tohtoriksi presidentti Kekkosesta. on kirjoittanut kymmenittäin kirjoja – faktaa ja fiktiota – ja hänet tunnetaan myös lukuisista TV-ohjelmista. Ennen kaikkea hän on toimittaja, joka tuntee Suomen historian sekä politiikan. Iloksemme saimme hänet Päiväklubin ja Konsuliklubin vieraaksi kertomaan Suomen historian läheltä piti -tilanteista.

Suomen matka selkeästi osaksi länttä on ollut vaiheikas. Historiamme koostuu sarjasta hurjia hetkiä ja onnekkaita sattumuksia – usein suomalaisilla lienee ollut silkkaa tuuria tai peräti varjelus mukanaan. Läheltä piti -tilanteita on totisesti riittänyt.

 

Kuvassa: Lasse Lehtinen, puhumassa historian lähellä piti -tilanteista Päiväklubin ja Konsuliklubin tapahtumassa

 

Ruotsin osana

Kristinusko tuli meille lännestä, ruotsalaisten tuomana. Sen myötä saimme länsimaisen kulttuurin ja lainsäädännön. Onneksi, sillä itäisen hallinnon alaisena kansa olisi alistettu rautaiseen otteeseen. Lännen kirkko keksi pitää rahvaan kurissa Lallin ja Piispa Henrikin legendan avulla, joka markkinoi tehokkaasti kristinopin sanomaa. Tarmokkaiden pappien toimesta kansa kääntyi ja alkoi pikkuhiljaa sivistyä.

Uusi usko ja järjestäytynyt yhteiskunta sitoivat Itämaan yhä tiukemmin länteen ja Ruotsin yhteyteen. Kun uskonpuhdistus saavutti pohjolan, se tuli Kustaa Vaasalle varsinaisena taivaan lahjana. Hän julistautui Ruotsin kirkon pääksi ja paikkasi vararikon partaalla horjuvan taloutensa ryöstämällä katolisen kirkon omaisuuden.

Isoviha (1713–1721) on varmasti viheliäisin ajanjakso Itämaan historiassa. Tsaari Pietari Suuren käskystä koko länsirannikko ryöstettiin ja tuhottiin lähestulkoon totaalisesti. Meitä oli siihen aikaan n. 400 000, joista jopa 50 000–60 000 tapettiin tai vietiin orjaksi. Suhteellisesti maamme kärsi orjakaupasta jopa enemmän kuin Afrikka konsanaan.

 

Venäjän vallassa

Suomen Suuriruhtinaskunta 1809–1917 koetaan nimellisesti autonomian aikana, mutta käytännössä Suomi oli miehitetty (vrt. manner-Kiina ja Hong Kong). Alusmaa Suomi kulki kuitenkin kohti demokratiaa, kun taas emämaa Venäjä pysyi autoritaarisena ja takapajuisena. Suomella oli oma raha, oma postimerkki, oma kieli ja oma lainsäädäntö. Suomen ja Venäjän välillä kulki myös tulliraja, jonka ylittäminen edellytti passia ja valuutan vaihtoa. Erityisesti venäläisiä kismitti se, että Suomessa ei aatelisarvoja kunnioitettu, vaan kaikki olivat lain edessä samanarvoisia.

Sortokausina 1899–1905 ja 1908–1917 Venäjän lait, kieli ja valuutta pyrittiin saattamaan voimaan myös Suomessa. Pitkä loikka kohti kansanvalta oli jo kuitenkin tehty, meillä oli yksikamarinen eduskunta sekä naisilla äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Taaksepäin ei haluttu palata, niskuroitiin ja laadittiin manifesti. Venäjän huonosti mennyt sota Japania vastaan auttoi vähän, mutta lokakuun vallankumous 1917 antoi lopullisen sysäyksen itsenäistymiselle.

 

Vuoden 1918 murhenäytelmä

Historioitsija Matti Klingen mukaan vuoden 1918 aikana käytiin neljä sotaa:
1.Vapaussota alkoi tammisunnuntaina 27.1.1918, jolloin pohjalaiset alkoivat riisua venäläisiä aseista.
2.Punakapina alkoi kun 27.1. Helsingin Työväentalon tornissa sytytettiin punainen lyhty.
3.Sisällissota syttyi, kun punaisten ja valkoisten rintamat kohtasivat.
4.Saksalaisten maihinnousu huhtikuussa 1918 vei Suomen mukaan 1. maailmansotaan.
Sotien nimistä kiistellään yhä.

 

Kuvassa: Historian läheltä piti -tilanteita -tapahtuman keskittyneitä kuuntelijoita

 

Tragedian roistot ja sankarit

V.I. Lenin kävi elämänsä aikana 26 kertaa Suomessa ja vietti täällä yhteensä pari vuotta. Lenin sai apua ja tukea suomen- ja ruotsinkieliseltä herrasväeltä sekä Saksasta. Häneltä odotettiin paljon, mutta valitettavasti hän olikin kyy suomalaisten povella.

Aikansa hyväosaiset esitaistolaiset kaappasivat venäläisten masinoimana SDP:n. Tämä puuhakas vähemmistö pyrki luomaan vasemmistolaisen Suur-Suomen, osana Neuvostoliittoa. Huonosti heille kuitenkin kävi: Stalinin puhdistusten jäljiltä tästä idealistiporukasta jäi henkiin vain Otto Wille Kuusinen.

Jääkärit myöhästyivät vapaussodasta, mutta ehtivät sisällissotaan. Saksalaiset ehtivät ensin ja saivat pelastajien vastaanoton. Heillä ei ollut aikomustakaan poistua Suomesta, vaan toisin kävi. Kerrankin sotaonni oli Suomen puolella, sillä saksalaiset hävisivät sodan eikä Suomi saanut heiltä kuningasta. Mannerheim pääsi Suomen vapauttajana juhlimaan Gallén-Kallelan suunnittelemassa univormussaan.

 

Suomen itsenäisyyden edellytykset

Sanotaan, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Totuus on kuitenkin toinen. Jälleen tarvittiin hyviä johtajia ja onnekkaita sattumia. Itsenäistyminen toteutui kolmen tekijän ansiosta:
1.Valkoiset voittivat sisällissodan
2.Lenin voitti Venäjällä
3.Saksa hävisi 1. maailmansodan
Ei tullut kuningaskuntaa, mutta hyvä tasavalta tuli.

 

Kasvukipuja

Ensimmäisessä presidentinvaalissa Ståhlberg voitti Mannerheimin. Tämä jäi kipeäksi kiveksi monen jääkärin saappaaseen, ja he jopa vaativat Ståhlbergin eroa murhaamisen uhalla. Kuka tietää, mitä olisi tapahtunut, jos he olisivat onnistuneet. – Tämä viha jatkui aina 1930-luvulle, jolloin Lapuanliikkeen miehet muiluttivat hänet vaimoineen Joensuuhun. Äärioikeiston onnistuminen olisi voinut johtaa tilanteeseen, jossa sanonta ”Heil Hitler, muil Mussolini, meil Kosola” olisi ollut täyttä totta.

 

Rajakysymys

Suomi oli itsenäinen, mutta itärajan yli tultiin ja mentiin miten sattui. Viron Tartossa raja viimein määriteltiin1920. Viiden kuukauden väännön jälkeen Tanner ja Paasikivi onnistuivat vaihtamaan karjalaiset Repolan ja Porajärven kunnat Petsamoon. Tuloksena oli raja, joka oli aivan liian hyvä ollakseen totta. Äärioikeisto ei tätä vaihtokauppaa sulattanut, mitään ei olisi saanut antaa pois; häpeärauha!

 

Kuohuvat vuodet

Katkeran sisällissodan haavat umpeutuivat hitaasti; oikeisto ja vasemmisto eivät helpolla löytäneet yhteistä säveltä. Kansallistunne eli vahvana, hyökättiin Aunukseen ja sodittiin Virossa. Lokaa viskottiin puolin ja toisin. Koettiin jopa ministerimurha. Sovinnon löytämiseksi muodostettiin demari Väinö Tannerin vähemmistöhallitus1926. Relander sairastui 1927 ja vt. presidenttinä pääministeri Tanner otti vastaan vapaussodan päättymisen juhlaparaatin. Taas oli oikeistolaisilla kestämistä.

Äärioikeisto yritti kaapata vallan1932. Mäntsälään kokoontui hyvin organisoidut ja aseistetut Lapuanliikkeen miehet, jotka vaativat hallituksen eroa. Tilanne oli täpärä. Tilanteen laukaisi presidentti Svinhufvudin radiopuhe, joka lopetti kapinan verettömästi. Miehet palasivat koteihinsa ja Lapuanliike lakkautettiin.

 

Kuvassa: Lasse Lehtinen

 

Talvisota 1939–1940

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, kansakunta yhdistyi. Vanhat kaunat saivat jäädä, kun itsenäisyytemme säilyminen oli hiuskarvan varassa. Daavid vastaan Goljat -taistelu sai suurta kansainvälistä huomiota ja myötätuntoa. Aseapua ei kuitenkaan herunut, ja 105 päivän taistelujen jälkeen ankariin rauhanehtoihin oli taivuttava.

 

1944 eniten läheltä piti -tilanteita

O.W. Kuusisen pyrkimys kommunistisen Suomen luomiseksi ei onnistunut, kiitos Tannerin ja kumppanien. Kuusinen oli tämän jälkeen Tannerin leppymätön vihamies. Tämä heijastui myöhemmin mm. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Neuvostoliiton suurhyökkäys 1944 olisi ollut Suomen armeijalle kohtalokas, ellei Stalinille olisi tullut kiire varmistaa intressejään Saksan luhistuttua. Voidaan sanoa, että Normandian maihinnousu ja saksalaisen Osasto Kuhlmayn Stuka-pommittajat pelastivat Suomen. Risto Rytin omissa nimissään allekirjoittama Ribbentropp-sopimus auttoi Suomea säilymään itsenäisenä, mutta sinetöi hänen oman kohtalonsa.

 

Vaaran vuodet

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on häpeällinen episodi historiassamme ja suomalaista tekoa. Arkistodokumenttien mukaan pääjunailijana toimi oikeusministeri Urho Kekkonen. Hän onnistui kirjelmöinneillään saamaan tuomiot tärkeimmille poliitikoillemme ja rakensi samalla omaa kuningastietään kohti valtakunnan johtajuutta.

Vaaran vuosiksi nimitetään ajanjaksoa 1944–1948. Maamme pelättiin muuttuvan kommunistiseksi valtioksi joko Neuvostoliiton miehityksen tai kommunistien vallankaappauksen kautta. Kommunistit eivät kuitenkaan vieneet suunnitelmiaan loppuun asti. Alistuminen neuvostotasavallaksi ei ollutkaan houkutteleva vaihtoehto.

 

YYA-Suomi

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat 1948 ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäisen avunannon sopimuksen. Käytännössä tämä tarkoitti Suomen osalta osittaista itsenäisyydestä luopumisesta. Neuvostoliitto asetti tiukat rajat ulkopolitiikkaan ja ohjasi myös sisäpolitiikkaa. Se halusi pitää omat luottomiehensä Suomen johdossa. Meidän poliitikkomme myötävaikuttivat, koska se oli hyväksi omalle uralle. Räikeimpinä esimerkkeinä tilaustyöt: yöpakkaset 1958 ja Noottikriisi1961. Täpärästi 1956 presidentiksi vallittu Urho Kekkonen esiintyi itänaapurin luottomiehenä, ja hän pysyikin vallassa aina sairastumiseensa asti 1981. Kaikesta rähmällään olosta huolimatta oli YYA:sta hyötyäkin. Suomi oli idänkaupan ihmemaa, joka pystyi myymään kakkosluokan laatua priiman hinnoin – ja vaurastumaan.

 

EU:n kautta Natoon

Suomi on aina halunnut olla osa länttä. Ja länteenhän me lopulta päädyimme: EU:n jäsen meistä tuli 1995 ja Natoon liityimme 2023. Läheltä on liipannut monta kertaa ja pelastuminen on ollut pienestä kiinni. Meillä on kuitenkin ollut hyvää herraonnea – aina on löytynyt oikea mies tai nainen oikeaan aikaa luotsaamaan tätä valtiolaivaa.

Monet ulkoiset uhkatekijät ovat yhdistäneet suomalaisia. Kaksi on ylitse muiden: Stalin ja Putin.